Tässä tulee viimevuoden fiiliksiä tiivistettynä.

Tunteet ja mielialat on heitelleet todella paljon ja nopeasti ääripäästä toiseen ääripäähän. Ja arvatkaapa mikä siihen on pääasiallisena syynä. No niin tietysti, MIES!

Ja tämä mies on aivan ainutlaatuinen mies. Voisin ehkä jopa väittää rakastavani häntä. Mutta tää kyseinen mies on myös ollut NIIIIIIN kusipää ja sika mua kohtaan. Onko teistä kukaan saanu oman rakkaansa puhelimesta lähetettyä viestiä, jonka lopussa lukee "T: Kyseisen miehen kanssa seurusteleva nainen"? Eikö.. No minäpäs sain. Ei tuntunu kivalta. Aikasemmin kaikki vielä oli vaikuttanut hyvältä, olin varma ettää meistä tulee jotain suurta ja että se oikeasti välittää.

Ikävä kyllä (tai onneksi?) näen tätä herraa n. kaksi kertaa viikossa, koska meillä on sama harrastus (jonka kautta btw ensimmäisen kerran tapasimme ja tutustuimme). Yhdessä vaiheessa miestä ei siellä pitkään aikaan näkynyt, mutta kun taas alkoi näkymään, hän kai tajusi miten pahalta musta on tuntunut koko sen ajan ja pyysi sitä anteeksi. Mies kertoi, että oli eronnut sen naisen kanssa ja että se oli ollut valtava virhe, hän kertoi myös että oli väärin kun ei tajunnut miten pahalle se musta tuntui.

Ei sellaiselle ihmiselle voi olla antamatta anteeksi. Tämä vielä vastasi jokaiseen kysymykseen, ja osoitti rehellistä katumusta.

Kaikki toiveet nousi taas pintaan, olin varma että voidaan aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä. Aluksi kaikki vaikutti tosi hyvältä. Pikkuhiljaa mies alkoi taas jättää vastaamatta viesteihin ja oli etäinen, se saa minut aina helvetin ahdistuneeksi, koska pelkään että käy samoin kuin aiemmin.

Eräänä päivänä, istun junassa ja saan viestin. Hän kysyy, voidaanko nähdä. Tottakai haluan, sitä olen toivonut niin pitkään.

Me nähtiin, kaikki sujui hyvin ja leijuin pilvissä. Sen jälkeen mies alkoi taas hyvin etäiseksi ja ahdistus sekä pelko iskee täydellä voimalla.
Tällä hetkellä tilanne on se, etten tiedä mitä tää raivostuttavan ihana ihminen ajattelee, ja mitä haluaa. Ei kai kun odottaa, miten tässä käy. Nyt tosin kaiken pitäisi alkaa helpottaa, ja näyttää että kaikki olisi melko hyvällä mallilla.

Mutta ei sentään koko vuosi ole tuon ympärillä pyörinyt (vaikka enimmäkseen kyllä), olen uudessa opiskelupaikassa, olen saanut sieltä paljon ihania ystäviä, jotka ovat aika samanhenkisiä mitä ite olen. Ja olenn myös lähentynyt paljon yhden lapsuudenystävän kanssa.

Ja tietysti on paljon kaikkea muutakin, mutta tässä tällä erää... : )
 

                                                              2199568.jpg